Seija Lamberg
Tehtävä: Kirjoita runo tai teksti aiheesta Pohjolan Joulu
Pohojolan Joulu
Sole joulu eikä mikhän, jossei aleta valmistautumhan ajoissa. Joulu määrittääpi vuojenkierron syäntalaven suurena juhulapyhänä, sen jäläkhen olhan jo valon puolella.
Ko laitethan villatikkuri päälle ja syksyn viimeset kojunlehet tipahtavat kuramaahan, on hunteerattava, kuka tullee ja kuka mennee mihinki talavipäivän seisausta viettämhän. Sillonko lämpötilat laskevat yöaikhan pakkaselle, tullee jo kovaki hoppu. Ihan maaten pittää käyvä tuumimhan, mihin kaikhen sitä ehtii. Son otettava huomihon jo etukäthen eri mieltä olevien mielenrauha. Joulutarjoilukki on huntatattava silhen, että samhan aikhan voipi tarjota koko porukalle nokko juhularuokaa.
Sitte marraskuussa häätyy kuiten laittaa naapuria hiinimmät jouluvalot. Kylät ja kaupungit koristelhan jouluvaloilla. Viimesthän loppukuusta joulumarkkinoilla tarjoilhan kaikenlaista piparkakuista käsitöihin ja glögi tuoksuupi. Son vähän niinko ostostaivas.
Joulua vietethän Pohojolassa samantapasesti, pikkusen erilailla vain. Ruottissa ja Suomessa vietethän Lucian päivää. Kalat ja kinkut herkutelhan. Ruottalaisten joulupöyvästä löytyypi lisäksi nakit, lihapullat ja hapansilakat, Suomessa taas olhan enempi juureslaatikkolinjalla. Manteli löytyypi Pohojolan puuroista, lahajoja annethan ja saahan. Kompiaisia napostelhan. Joulukirkonki tunnelmasta nautithan.
Tietenki tavat ja perinthet yhtenäistyvät, mutta joulupukki asuupi vain Suomessa. Muut pohojoismaat ei sitä oikhen meinaa myöntää, vaikka Rovaniemi onki joulupukin virallinen kotikylä Euroopan Unionissa ja son sillä saletti. Net väärhän pukhin uskovat varmhanki kuvittelevat sitä Moran tai Röönlannin tonttua joulupukiksi, ko pimiään aikhan tuppaa ruukaltamhan ja häiläämhän monenmoista levotonta henkiä ja maahista. Jos kävis silhen, ettei joulupukkia oliskhan, jouluhan katois sen siliän tien. Solis ihan kauhiaa.
Jouluaattona viimesthän jätethän turhat hättäilyt. Yhessä olhan ja raataatathan kaikessa rauhassa. Nautithan joulupöyvän juhlatunnelmasta rattosasti läheisten kanssa. Valvothan yömyöhäshen, ja jokkainen voipi nouvattaa uusia tahi vanahoja perintheitä. Ja vaikkei joulu mahtuskhan kalenterhin, voipi juhulia muuten vain. Jo vain Pohojolan pimeythen soppii kaikenlaiset sopusat jouluilot ja juhulanviettäjät!
Solis ihan tärkeintä, että sillonko koko maailima tuntuupi pyörivän yhtä sammaa asiaa, joulua, niinko rukousmylly, niin muistettais tärkiät asiat ja lopettettais turhat häsläykset. Joulukärsimyski voipi tulla mahottoman tavaratulvan ja hössötyksen keskellä. Jo hätäsesti joulupyhinä alethan myymhän puolhen hinthan sitä rääsää, joka jäi myymättä ja sitä piisaa vuosi vuojelta enemmän. Voisko sitä vaan olla silhen hissuksensa ja nauttia yksinkertasista asioista, pittää välillä luppoaikaa? Ja jos hyvän tahon lisäksi jaksais kukin omalta osalthan tehä koko luomakunnan ethen hyviä tekoja. Solis kovasti voimaannuttava asia.
Pohojolassa voipi kaamosajan pimeyessä nähä silhen, että oikiasti näkkee. Revontulekki tanssahtelee sillon tällön öisin taivhan kannella. Ja päivisin jossaki kaukana taivhalla näkyy punasta auringon olinpaikan merkkinä. Toivothan vain, ettolis komiat lumikentät jouluna ja sivakoilla olis jotaki virkaa tulevaisuuessaki.
TULEVAISUUEN JOULU
Mie joskus vasitella hunttaan, että mitenkhän tulevien sukupolovien joulu joutuupi. Sillonko mie olen jo ikitiellä ja makkaan puupalttoossa, mitenkhän net juhulistavat pimiän ajan taittumista.
Vuojenkierto tieten on samanlainen ja tutut tapahtumat säilyvät varmhanki ennalhan, mutta pysyväkhän net erilhän tavaratuluvasta ja muutoksista? Mitä mahtaapi joulunajan juhulapyhille tapahtua? Onkhan jäläkikasvun mielikuva joulusta rohki erilainen vai viettäväkhän net joulua samoten ku lapsuuven jouluhan.
Laulethanko Hoosiannaa? Julistethanko joulurauha? Mitenkhän sujjuu hyvät tavat, kohteliaisuus ja sovinnollisuus? Ja jos uskonasiat on ittellensä ominu, niin onko kuiten vaikiaa aatella, että itte kukanenki ossais uskonasiansa oikhen. Onkhan kuusijuhulaa enhän? Mitä se joulun sielu sillon tarkottaapi? Ootethanko aattoiltaa, hyväntahtosta iloa ja yhessäoloa, paljonko viestitelhän somessa ystävien ja tuttavien kanssa.
Saavakhan lapset lahajoja? Tulostethanko net 3t tulostimella ja mahtuukhan pukin konthin enhän pehemiä paketti villasukkia? Onkhan oikia joulukuusi ja joulupukki enhän olemassa vai printathanko nekki 3t tulostimella. Teleporttaileeko tontut paikasta toishen? Oikhen vanahat joulutontut eivät kuiten viihy siellä, missä elämä on poikennu hiljasilta ja ikiaikasilta poluilthan ja vaeltaapi levotonna pitkin maailiman meriä.
Jouluaaton Lumiukko-elokuvan katsojia varmhanki hoivaa semmonen parin millin paksunen lätyskätelevisio, joka laitethan seinälle niinko tapetti. Joululauluissa ei tieten enhän lauleta lumesta ja pakkasesta.
Maistuvakhan jouluna perinteiset kasvisloorat. Son saletti, että lanttulooraa ei ainakhan mummin murut syö! Tarjolla voipi toki olla sen seittemän sortin syötävää. Kasvikset, kalaruoat ja keveys passaa hyvin. Syökhän kukhan uunissa paistettua, tirisevää ja tuoksuvaa kinkkua vai keinolihakinkkua, jonka on kypsentäny taikapata. Son sellanen pioreaktori, jossa on mahollista kokkeilla ja kokkailla kaikenlaisia mössöjä. Jouluruokana vaikka kallaa terästettynä osterien maulla ja lisukheksi jauhomavoista ja metuusasta tehtyä hohtavaa roteiinimössöä. Jäläkiruokana olis sitte pohojosten marjojen yhistelmämössö. Son kaikki kuulemma mahottoman hyvvää. Mie en ikikuuna valakiana niitä söis.
Pittääkö jouluna olla lunta ja leikkiväkhän lapset lumessa? Miten lie viienkymmenen vuojen kuluttua? Onkhan lumi ja pakkanen harvinaisia? Tietäväiset sanovat, että talavellaki ilimat vaihtellee kovasti, on myräkkää ja pyräkkää ja kohtapuolin moskaa. Sulavakhan lumet valkoset nopiasti poijes ja alta kuultaa harmaanruskia mätö. Ohkhan mustat talavet ja pimiä verho, sathentuhurunen ilima. Solis kovasti lohuton näky.
Onkhan pantemiat lissääntynhet, soat ja uuvet uhat vaivaavat ja korvaavat entiset uhat. Jos kuiten ilimastoriisi ja luontokato olis saatu hallinthan ja jos taikapata ratkasis maailiman ruokaropleemit, niin peipposet sirkuttais puussa ja ihimisillä menis paremmin. Tulevaisuus on niin suuri, ettei oikhen kannate ees kuvitella, se vain tullee ko on tullakshen.