Erkki Laitinen

Tehtävä:  Kirjoita runo tai teksti aiheesta Pohjolan Joulu

Joulupukki

Mieleeni on jäänyt yksi tapaaminen joulupukin kanssa. Olin silloin ehkä neljän tai viiden ikäinen. Minulla ei ollut selvää käsitystä siitä, mikä oli jouluaatto tai joulupukki. Ilmassa oli kyllä jotain erikoista, ihmiset olivat touhukkaita ja hyvätuulisia. Äiti hääri keittiössä kiireisempänä kuin tavallisesti. Siellä haisi pahalle. Minulle vastattiin, kun kyselin, että se oli lipeäkala, joka minun nenääni haisi. Sitä yritettiin syöttääkin minulle ja vakuuteltiin, että se olisi hyvää. En syönyt. Isä raahasi puun sisälle ja se pantiin seisomaan tuvan toiseen päähän, lähelle nurkkaa. Siihen viriteltiin monenlaisia koristeita. Niihin ei saanut koskea. Se oli hyvän näköinen puu, vähän niin kuin naapurin rouva.

Seisoin keskellä tuvan lattiaa, kun oveen koputettiin äänekkäästi ikään kuin kepillä olisi hakattu. Ovi avautui ja sisään työntyi hullunkurisen näköinen mies. Se työnsi edellään pientä potkukelkkaa. Istuimella oli vetelä säkki.

Miehellä oli karvaturkki. Isän takissa oli saman näköinen turkki, mutta se oli sisäpuolella. Sillä oli lapikkaat jalassa. Isälläkin oli saman näköiset lapikkaat. Sen miehen karvarukkaset olivat melkein samanlaiset kuin olin nähnyt meidän hevosen reessä. Miehen naama oli kummallinen. Silmät ja suu olivat kuin pelkät reiät ja sillä oli karvainen naama. En halunnut katsoa sitä naamaan. Se oli pelottava, mutta toivotteli kuitenkin hyvää joulua. Äänessä oli jotain tuttua.

Mies kyseli, että olinko ollut kiltti. Minua pelotti, en muistanut olinko vai enkö, kyllä kai. Oli vaikea puhua, kun tuntui ahdistavalta. Sitten se mies jakoi paketteja siitä säkistä. Minä sain monta, ja muillekin se antoi useita. Ne olivat kääritty nätin näköiseen paperiin ja sidottu aika hienosti punaisella narulla.

Kun säkistä kaikki oli jaettu, mies sanoi, että kelkka olisi minulle. Se oli aika hienon näköinen, kokonaan puusta tehty ja vihertäväksi maalattu. Olin pakahtua ilosta, kun sain ikioman kelkan. Ne paketit eivät minua kiinnostaneet. Ja oikeastaan se mies, jota toiset sanoivat joulupukiksi, vaikutti lopulta aika mukavalta. Kun se lähti, vilkutin sille ja se vastasi minun vilkutukseen samalla tavoin kuin isä, vaikka ei se isä ollut. Se oli joulupukki.