Anne Laitinen

Tehtävä:   Kirjoita runo tai teksti aiheesta Pohjolan Joulu

Joulumuisto

Joskus oltiin vähään tyytyväisiä. Minä muistan joulun, jolloin sain maailman ihanimman lahjan. Se oli sinivihreä shampoopullo, muodoltaan kuin ihmiskeho ja shampoon tuoksu oli huumaava. En ollut varmaan täyttänyt edes kymmentä vuotta. Tunnen vieläkin hajunystyröissäni raikkaan jumalaisen hedelmäisen aromin. Kuin omenan ja päärynän sekoitus. Silloin minusta tukan pesu oli parasta. Pullo ei ollut Hellä Mietosta, jota kuusikymmentä luvulla mainostettiin. Se haisi pahalle.

Ida-mummo sai pukilta kampaushyytelöä, jonka nimi oli Dippedidyy. Se kirjoitettiin oikeasti Dippi-to-Doo. Mainoslause oli äännettynä Dippedidyy, se hiukset kutoo, mutta me veljen kanssa laulettiin, että Dippedidyy ja hiukset putoo. Ei muistaakseni mummon kuullen.

Siskoni oli lähettänyt kaukaa pohjoisesta lahjapaketin äidille ja isälle. Minulle ei ollut pakettia. Taidan muistuttaa siitä kun soitan siskolle ensi kerran. Isä avasi paketin ja tuli hirmu äkäiselle tuulelle.

• Mikä tämä on? Täällähän on mekko. Äiti avasi nopeasti omansa ja siellä oli miesten raidallinen kaunis pyjama.

• Nimilaput olivat vaihtuneet. Täällä on sulle hieno pyjama. Voi hyvä tavaton, tuskaili äiti.

• Minkä pirkeleen takia se tyttö minulle mekon laittoi? Ihmetteli isukki.

Joulu on silleen kiperä juttu. Isukki kun laittoi sähköjouluvaloja kuuseen, niin silloin tuli lähtö tuvasta. Naapurin heppu oli käymässä oven nurkan penkillä. Eteiseen ja kynnykselle vihmoi reippaan oloisia pirkeleitä kun suuntasimme nauraen naapurin pojan kanssa pitkälle lenkille. Kipakka hermorakenne on parasta joulussa.

Hyvää Joulua!